TARVITSEMINEN VS HALUAMINEN
"Minä tarvitsen uuden paidan." Onko tämä lause objektiiveineen käynyt koskaan mielessäsi? Onko sinulta tällöin uupunut pusero ja olet kävellyt ulkonakin paidatta? Reppana. Vai kenties sinulla on ollut jo paita, mutta olet tarvinnut samanlaisen eri värisenä, pitkillä hihoilla, pidempänä, eri mallisena? Vai halunnut? Nyt käsitellään aihetta, mitä eroa on tarvitsemisella ja haluamisella.
More is more. Meillä Kuopiossa tulee harvoin lähdettyä ostoksille Matkukseen. Ja kun sitä tulee lähdettyä, on yleensä valmiina lista, mitä tarvitsee ostaa joko Ikeasta tai vaatekaupasta. Listalla saattaa olla juhlava paita serkun ylioppilasjuhliin, suloinen hammasharjamuki, sopiva kori banaaneille tai mitä tahansa muuta tarpeellista. Kauppakeskuksessa kierreltyä noin 80 liikkeessä saattaa mukaan tarttua myös paljon tarpeellista. Huomatkaa, että puhun sarkastisesti, vaikkei se olekaan vahvimpia lajejani. Ihmisellä on tarve saada tyydytettyä itseään materialla. Isovanhempieni ja heidän vanhempiensa nuoruudessa on ollut periaatekysymys, paljonko tavaraa talossa on; mitä enemmän materiaa, sitä varakkaampina ollaan taloutta pidetty. Nykyään on toki helpompaa hankkia kaikkea kivaa kotiinsa ja päällensä. Tavaramäärällä ei niinkään enää ole merkitystä, kuinka varakkaita ollaan, koska jokainen pystyy laittamaan rahansa haluamiinsa asioihin.
Haluaminen. Kun pysymme kotona neljän seinän sisällä ihmisen ei tule niin useasti ajateltua kaikkea sitä, mitä tarvitsee. Hyvässä tilanteessa olemme tyytyväisiä siihen, mitä meillä nyt jo on. Mutta kun astumme ulos talostamme tavarameren keskelle, tarve kaikkeen yltyy. Muutamme mielessämme "haluamisen" "tarvitsemiseksi". Emme välttämättä tarvitse mitään, mutta haluamme sitä vielä enemmän. Siksi puhumme näin: "Minä tarvitsen uuden paidan." Tässä tilanteessa kiellämme itseltämme sen, että oikeasti vain tarvitsemme asioita, emmekä halua. Onko haluaminen sitten pahasta?
Haluan, siis tarvitsen. Monesti ollessani ystävieni kanssa ostoksilla kuulen jatkuvasti hokemista "haluan, haluan, haluan". Miksi nykyään saaminen on niin helppoa kun "halutaan"? Miksi me "haluamme asioita"? Miksi materian "haluaminen" tuottaa meille mielihyvää? Nykyään ihmiset elävät yltäkylläisyydessä (hyvä sitaatti ohjelmasta Riisutut) ja saamme yleensä kaikkea mitä haluamme ja tarvitsemme. Miksi silti puheessa kuuluu pieninenlainen hiljainen tabu, joka peittää sanan "haluta" sanalla "tarvita"? Onko haluaminen häpeällistä vaikka sitten jälkeenpäin esittelemme sitä, kuinka monta kenkäparia omasta kaapista löytyy? Uskon todentotta, että 50 kenkäparista kaikki eivät ole tarpeellisia, vaikka niin taasen voidaan huijata itseämme.
Monet tyytyvät vähään. Hyvänä esimerkkinä todellisesta tarpeesta voin verrata eläimiin, eli tässä tapauksessa kissaamme. Kisulle kelpaa mainiosti elämä, jos hän vain saa ruokaa tarpeeksi, nukkumapaikan, aikaa oleskella parvekkeella, hiekkalaatikon, oman raapimismaton, Suukko-namin kääreestä tehdyn pallon ja joskus ehkä paijausta. Se on silti maailman onnellisin kissa. Joskus uteliaisuus yllättää ja uudet asiat pitää tutkia, mutta loppujen lopuksi niitä ei tarvita. Kun nyt satumme olemaan työssäkäyviä ihmisiä, tarvitsemme sen mukaan kaikkea, mitä emme oikeasti tarvitse. Minimalismia harjoittaessa tulee huomattua, kuinka vähällä tavara määrällä oikeasti pärjää ja voi vielä elää onnellista elämää. Kadehdin meidän Kisua.
Mitä todella tarvitsemme. Tämä on taasen ihmisestä kiinni; mikä tekee onnelliseksi ja mitä oikeasti tarvitaan. Me olemme esimerkiksi huomanneet, että meidän taloudesta ei tulisi mitään ilman leivänpaahdinta. Hassu ajatus, mutta me paahdamme aina leipämme ja riisipiirakkamme. Se on suurinta nautintoa arjessa. Jos näin pieni ele ovi tuoda näinkin suurta iloa arkeen, silloin se täytyy pitää. Jos taas jonkin asian voi tehdä ilman helposti ilman tiettyä esinettä, voi miettiä esineen luopumisesta. Tällöin voi todeta, ettei tavaraa tarvitse. Jos saa vähennettyä tavaraa omasta taloudesta, niin on hyvä myös ymmärtää, ettei turhaa haluttua mutta tarpeetonta tavaraa ole myöskään syytä hankkia korvaamaan pois saatuja tavaroita.
Less is more. Olen itse alkanut vähitellen ymmärtämään haluaimisen ja tarvitsemisen eron. Kaupallisella alalla työskennellessä huomaa, ettei tarvitse mitään. Joka viikko näkee myymälässä uutta tavaraa, joita voi ihastella, mutta mieli sanoo, ettei sitä tarvita. Tätä myötä minulla on alkanut kehittyä ajatustapa, etten myöskään halua turhaa tavaraa kotiini. Minulla saattaa olla jo jokin korvaava esine tai vaate, tai sitten totean vain, ettei tavaralle ole meillä tarvetta. On hyvä ensin kokeilla jo omistamillaan esineillä, mihin ne pystyvät. Joskus silti tulee tarve hankkia jotakin, ja se käy hyvin, jos se tuo arvoa omaan arkeen. Vähemmän on enemmän. Kun omistaa vain iloa tuottavia tavaroita ja tavaroita, joita oikeasti tarvitsee, huomaa elämässään paremmin, mikä on tärkeää.
Tarvitse, haluan, tykkään. Haluamisessa ei ole mitään väärää. Saa haluta. Ja pitääkin haluta. Kun on ymmärtänyt haluamisen ja tarvitsemisen eron, haluaminenkin on silloin sitä, että tietää oikeasti sen arvon. Minä esimerkiksi haluan auton, koska se auttaa monella tavalla meidän arkea. Mutta pärjäämme myös ilmankin, joten emme välttämättä tarvitsisi sitä. Minimalistiseen ajattelutapaan voi ottaa mukaan kolme ajattelutapaa hankinnoista:
Prosessi. Jos haluat enemmän irti haluamista ja tarvitsemisistasi, kokeile sitä, että ensin luovu kaikista "tykkään"-tavaroistasi. 100% luovu kaikista. Seuraavaksi mieti, mitä oikeasti vain haluat ja mitä oikeasti vain tarvitset. Listat auttaa. Itse katson kuukauden päätteeksi aina pankkitilini ja lajittelen ostokset tarpeisiin ja haluamisiin. Siinä on hyvä järkyttää itseään aina, miten paljon haluamme. Tarkkaile käyttäytymistäsi kaupoissa ja opi ymmärtämään näiden kahden verbin merkitys. Haluaminen on tietynlaista ahneutta ja siitä voi omalla ajattelutavalla päästä pois. Voin sanoa, että merkityksen ymmärtäminen säästää hurjasti myös rahaa. Olen myös paljon onnellisempi, kun ei tarvitse koko ajan himoita jonkin materian perään. Joskus saan haluta, mutta yritän ymmärtää, että minulla on jo kaikki mitä oikeasti tarvitsen.
More is more. Meillä Kuopiossa tulee harvoin lähdettyä ostoksille Matkukseen. Ja kun sitä tulee lähdettyä, on yleensä valmiina lista, mitä tarvitsee ostaa joko Ikeasta tai vaatekaupasta. Listalla saattaa olla juhlava paita serkun ylioppilasjuhliin, suloinen hammasharjamuki, sopiva kori banaaneille tai mitä tahansa muuta tarpeellista. Kauppakeskuksessa kierreltyä noin 80 liikkeessä saattaa mukaan tarttua myös paljon tarpeellista. Huomatkaa, että puhun sarkastisesti, vaikkei se olekaan vahvimpia lajejani. Ihmisellä on tarve saada tyydytettyä itseään materialla. Isovanhempieni ja heidän vanhempiensa nuoruudessa on ollut periaatekysymys, paljonko tavaraa talossa on; mitä enemmän materiaa, sitä varakkaampina ollaan taloutta pidetty. Nykyään on toki helpompaa hankkia kaikkea kivaa kotiinsa ja päällensä. Tavaramäärällä ei niinkään enää ole merkitystä, kuinka varakkaita ollaan, koska jokainen pystyy laittamaan rahansa haluamiinsa asioihin.
Haluaminen. Kun pysymme kotona neljän seinän sisällä ihmisen ei tule niin useasti ajateltua kaikkea sitä, mitä tarvitsee. Hyvässä tilanteessa olemme tyytyväisiä siihen, mitä meillä nyt jo on. Mutta kun astumme ulos talostamme tavarameren keskelle, tarve kaikkeen yltyy. Muutamme mielessämme "haluamisen" "tarvitsemiseksi". Emme välttämättä tarvitse mitään, mutta haluamme sitä vielä enemmän. Siksi puhumme näin: "Minä tarvitsen uuden paidan." Tässä tilanteessa kiellämme itseltämme sen, että oikeasti vain tarvitsemme asioita, emmekä halua. Onko haluaminen sitten pahasta?
Haluan, siis tarvitsen. Monesti ollessani ystävieni kanssa ostoksilla kuulen jatkuvasti hokemista "haluan, haluan, haluan". Miksi nykyään saaminen on niin helppoa kun "halutaan"? Miksi me "haluamme asioita"? Miksi materian "haluaminen" tuottaa meille mielihyvää? Nykyään ihmiset elävät yltäkylläisyydessä (hyvä sitaatti ohjelmasta Riisutut) ja saamme yleensä kaikkea mitä haluamme ja tarvitsemme. Miksi silti puheessa kuuluu pieninenlainen hiljainen tabu, joka peittää sanan "haluta" sanalla "tarvita"? Onko haluaminen häpeällistä vaikka sitten jälkeenpäin esittelemme sitä, kuinka monta kenkäparia omasta kaapista löytyy? Uskon todentotta, että 50 kenkäparista kaikki eivät ole tarpeellisia, vaikka niin taasen voidaan huijata itseämme.
Monet tyytyvät vähään. Hyvänä esimerkkinä todellisesta tarpeesta voin verrata eläimiin, eli tässä tapauksessa kissaamme. Kisulle kelpaa mainiosti elämä, jos hän vain saa ruokaa tarpeeksi, nukkumapaikan, aikaa oleskella parvekkeella, hiekkalaatikon, oman raapimismaton, Suukko-namin kääreestä tehdyn pallon ja joskus ehkä paijausta. Se on silti maailman onnellisin kissa. Joskus uteliaisuus yllättää ja uudet asiat pitää tutkia, mutta loppujen lopuksi niitä ei tarvita. Kun nyt satumme olemaan työssäkäyviä ihmisiä, tarvitsemme sen mukaan kaikkea, mitä emme oikeasti tarvitse. Minimalismia harjoittaessa tulee huomattua, kuinka vähällä tavara määrällä oikeasti pärjää ja voi vielä elää onnellista elämää. Kadehdin meidän Kisua.
Mitä todella tarvitsemme. Tämä on taasen ihmisestä kiinni; mikä tekee onnelliseksi ja mitä oikeasti tarvitaan. Me olemme esimerkiksi huomanneet, että meidän taloudesta ei tulisi mitään ilman leivänpaahdinta. Hassu ajatus, mutta me paahdamme aina leipämme ja riisipiirakkamme. Se on suurinta nautintoa arjessa. Jos näin pieni ele ovi tuoda näinkin suurta iloa arkeen, silloin se täytyy pitää. Jos taas jonkin asian voi tehdä ilman helposti ilman tiettyä esinettä, voi miettiä esineen luopumisesta. Tällöin voi todeta, ettei tavaraa tarvitse. Jos saa vähennettyä tavaraa omasta taloudesta, niin on hyvä myös ymmärtää, ettei turhaa haluttua mutta tarpeetonta tavaraa ole myöskään syytä hankkia korvaamaan pois saatuja tavaroita.
"Owning less is good. Wanting less is even better." - "Vähän omistaminen on hyvä. Vähemmän haluaminen on parempi."
Less is more. Olen itse alkanut vähitellen ymmärtämään haluaimisen ja tarvitsemisen eron. Kaupallisella alalla työskennellessä huomaa, ettei tarvitse mitään. Joka viikko näkee myymälässä uutta tavaraa, joita voi ihastella, mutta mieli sanoo, ettei sitä tarvita. Tätä myötä minulla on alkanut kehittyä ajatustapa, etten myöskään halua turhaa tavaraa kotiini. Minulla saattaa olla jo jokin korvaava esine tai vaate, tai sitten totean vain, ettei tavaralle ole meillä tarvetta. On hyvä ensin kokeilla jo omistamillaan esineillä, mihin ne pystyvät. Joskus silti tulee tarve hankkia jotakin, ja se käy hyvin, jos se tuo arvoa omaan arkeen. Vähemmän on enemmän. Kun omistaa vain iloa tuottavia tavaroita ja tavaroita, joita oikeasti tarvitsee, huomaa elämässään paremmin, mikä on tärkeää.
Tarvitse, haluan, tykkään. Haluamisessa ei ole mitään väärää. Saa haluta. Ja pitääkin haluta. Kun on ymmärtänyt haluamisen ja tarvitsemisen eron, haluaminenkin on silloin sitä, että tietää oikeasti sen arvon. Minä esimerkiksi haluan auton, koska se auttaa monella tavalla meidän arkea. Mutta pärjäämme myös ilmankin, joten emme välttämättä tarvitsisi sitä. Minimalistiseen ajattelutapaan voi ottaa mukaan kolme ajattelutapaa hankinnoista:
TARVITSEN
Mitä todellakin tarvitsen elämiseen.
HALUAN
Mikä tuo arvoa ja iloa elämääsi. Kohtuus silti kaikessa.
TYKKÄÄN
Asioista saa tykätä, mutta sitä ei välttämättä tarvitse omistaa. Esim. "pidän tästä mekosta mutta se ei istu minulle kunnolla."
Prosessi. Jos haluat enemmän irti haluamista ja tarvitsemisistasi, kokeile sitä, että ensin luovu kaikista "tykkään"-tavaroistasi. 100% luovu kaikista. Seuraavaksi mieti, mitä oikeasti vain haluat ja mitä oikeasti vain tarvitset. Listat auttaa. Itse katson kuukauden päätteeksi aina pankkitilini ja lajittelen ostokset tarpeisiin ja haluamisiin. Siinä on hyvä järkyttää itseään aina, miten paljon haluamme. Tarkkaile käyttäytymistäsi kaupoissa ja opi ymmärtämään näiden kahden verbin merkitys. Haluaminen on tietynlaista ahneutta ja siitä voi omalla ajattelutavalla päästä pois. Voin sanoa, että merkityksen ymmärtäminen säästää hurjasti myös rahaa. Olen myös paljon onnellisempi, kun ei tarvitse koko ajan himoita jonkin materian perään. Joskus saan haluta, mutta yritän ymmärtää, että minulla on jo kaikki mitä oikeasti tarvitsen.
Kommentit
Lähetä kommentti